På svenska | In English

Tässä osioissa voit lukea seuraavista aiheista:

  • Kuinka kiinnostua opinnoista enemmän?
  • Tiedätkö, mitä sinun kuuluisi oppia kursseilla?
  • Saatko palautetta opiskelustasi?
  • Voisiko ryhmässä opiskelusta olla hyötyä?


 Opintojen kiiinnostavuus

Koetko oppiaineesi kurssit kiinnostaviksi? Opetetaanko sinusta oppiaineessasi mielekkäitä asioita? Nautinko opiskelusta yliopistolla? Mikä saa sinut opiskelemaan? Onko opiskelumotivaatiosi korkealla vai kenties olematon?

Monesti me ihmiset miellämme, että meillä joko on johonkin motivaatiota tai sitten ei ole, eikä motivaatiolle voi juuri tehdä mitään. Kun motivaatiota tarkastelee hieman tarkemmin, huomaa, että se voi vaihdella kovasti tilanteiden, tehtävien tai ajan mukaan. Ei ole myöskään tavatonta, että ihminen syttyy jollekin asialle, josta ei aiemmin ollut lainkaan kiinnostunut. Tai toisinaan käy niinkin, että motivaatio lopahtaa, ja asia joka on aiemmin ollut mitä innostavin, muuttuukin tylsäksi. Mikä motivaatioon vaikuttaa? Ja voiko motivaatioon vaikuttaa?

Paljon motivaatioon vaikuttaa se, kuinka paljon sinulla on pohjatietoa jostakin asiasta. On vaikea olla kiinnostunut asioista, josta ei tiedä mitään! Ja toisaalta pitkäaikainen mielenkiinto ja pitkälle kehittynyt asiantuntemus johtaa usein yhä syvällisempään pakertamiseen saman aiheen parissa ja saa kiinnostumaan yhä uusista yksityiskohdista. Tästä syystä opiskelussakin kannattaa antaa uusille asioille mahdollisuus, vaikka tunnetusti alku on aina hankala.

  • Kun olet perehtynyt vaikkapa kuukauden johonkin asiaan, joka ei suuremmin innosta, päätä vasta sitten onko se sinusta kiinnostava vai ei.
  • Innostut todennäköisesti paljon enemmän opetuksesta, jos valmistaudut siihen ja olet jo etukäteen kärryillä vaikkapa siitä mitä luennolla puhutaan.

Toinen motivaatioon paljon vaikuttava tekijä ovat sinun arvosi. Mikä on juuri sinulle elämässä merkityksellistä, tärkeää ja arvokasta. Minkä puolesta olet valmis näkemään vaivaa: Hyvän elintason, kansainvälisen uran, perheen, tekniikan edistymisen, uusien innovaatioiden vai ehkä kestävämmän kehityksen? Miten nykyinen opiskelusi suhteutuu sinulle tärkeisiin asioihin?

  • Yksi tapa rakentaa motivaatiota on listata paperilla omat arvot ja tärkeät asiat ja miettiä kurssi kurssilta miten ne voisivat viedä sinua kohti sinulle tärkeitä asioita. Melkein joka kurssilta voi löytää jonkin näkökulman tai osan, joka auttaa sinua kohti omia tavoitteitasi – ja ehkä keskittää opiskelunsa juuri siihen.
  • Joskus voi käydä toki niinkin, että kurssi ei tunnu itselle lainkaan tärkeältä vaan se on pelkkää pakkopullaa alusta loppuun. Yksittäisen kurssin voit mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta jos koko opiskelu tuntuu pakkopullalta, voi olla aika tarkastaa omat arvot ja miettiä mihin haluaa aikansa käyttää. Lue lisää itsensä johtamisesta.

Kolmas motivaation tärkeä osatekijä on nautinto, se että opiskelu tuntuu hyvältä, on kivaa. Monet nauttivat oppimisesta itsestään, siitä kun oivaltaa ja ymmärtää, keksii jotain uutta. Toiset nauttivat opiskelusta muiden kanssa, toiset taas luennolla ja harjoituksissa olemisesta. Jollekin keskeinen tyydytyksen lähde on hyvä opintomenestys ja erinomaiset suoritukset. Joku saa kiksejä siitä, että näkee opintopisteet rekisterissä ja tietää, että kohta valmistuu ja pääsee työelämään. Opiskelunautinto voi tulla monesta asiasta. Tärkeää on tunnistaa mistä itse nauttii ja tehdä opiskelusta itsensä näköistä. Tällöin jaksaa puurtaa ja hikoilla, vaikka asia olisikin vaikea tai tylsä.

  • Mieti mistä sinä opiskelussa nautit, mistä saat tyydytystä. Ja yritä muovata opiskelua itsesi näköiseksi. Jos tylsistyt luennoilla, mene kirjastoon tai perusta opintopiiri, jossa opetatte asiat toisillenne.

Motivaatioon voi vaikuttaa myös moni opiskelun ulkopuolinen asia. Esim. oma tai läheisen sairaus voi viedä voimat, eikä opiskelu oikein jaksa innostaa. Ero elämänkumppanista ja suuri rakkaus voi saada aikaan sellaisen tunnemyllerryksen, että puoleen vuoteen opinnot eivät oikein tunnu miltään. Monilla myös vuorokauden aika saattaa vaikuttaa vireystilaan ja sitä kautta motivaatioon. Yksi on innostunut aamulla, mutta ei jaksa keskittyä enää iltapäivällä lainkaan. Toinen taas syttyy opiskelulle yön rauhallisina tunteina.

Motivaation säätelyssä onkin tärkeää tuntea itsensä ja kunnioittaa omaa elämäntilannetta.

 Opintojen linjakkuus: Tiedätkö, mitä kuuluisi oppia?

Tiedätkö mitä kursseilla tulisi oppia? Onko sinulle selvää mitkä ovat kurssin tavoitteet ja keskeiset oppimissisällöt? Opetetaanko teille näitä keskeisiä asioita vai jotain ihan muuta? Entä onko sinulle selvää, mihin kurssin arviointi perustuu ja millä perusteella arvosanat annetaan? Ja testataanko loppukokeissa ja harjoituksissa kurssin tavoitteiden mukaisia keskeisiä asioita vai ehkä jotain muuta? Tästä kaikessa on kyse linjakkuudessa. Se on sitä, että opetuksessa kaikki on samassa linjassa: tavoitteet, opetetut asiat, työskentelytavat ja arviointi. Tärkeää on myös, että sinä opiskelija hahmotan tämän linjakkuuden. Se mahdollistaa laadukkaan ja myös tehokkaan opiskelun.

Laadukkaassa opetuksessa opettaja yleensä pitää huolen, että opetus on linjakasta ja viestii tämän selkeästi opiskelijalle. Opettajan tulisi kertoa mitä kurssilla ollaan oppimissa ja mikä kurssin opetuksessa on keskeistä ja mikä vähemmän oleellista. Opettajan tulisi myös viestiä millaisia työtapoja ja arviointimenetelmiä kurssilla käytetään ja miten näiden avulla autetaan opiskelijoita oppimaan kurssien keskeisiä asioita.

Sinulla opiskelijana on myös vastuu ottaa selvää näistä erilaisissa opetuksen linjakkuuteen vaikuttavista tekijöistä. Hyviä tietolähteitä ovat mm. kurssikuvaukset, oppikirjojen tai luentokalvojen alkupuheet ja takakannet, muut opiskelijat (etenkin ne jotka ovat jo kurssin käyneet) sekä opettajat. Ota selvää

1)      Mitä sinun tulisi kurssilla oppia ja mitä siitä jo tiedät.

2)      Mikä kurssilla on keskeistä ja mikä vähemmän tärkeää.

3)      Mitä kurssilla arvioidaan ja miten.

4)      Millä tavalla opiskellen pääset parhaiten kurssin tavoitteisiin ja menestyt arvioinnissa.

Kun pystyt vastaamaan hyvin näihin kysymyksiin, on todennäköistä, että saat kurssista paljon irti kohtuullisella työmäärällä


 Palautteen saaminen

Palaute on yksi oppimisen kulmakivistä. Saatko sinä riittävästi palautetta? Ja auttaako palaute sinua ymmärtämään vaikeita asioista ja kehittämään omia opiskelutapoja? Jos sinulle on tällainen kokemus, on oppimisellasi hyvät lähtökohdat. Jos taas koet, että et oikein palautetta saa, kannattaa sitä lähteä hakemaan, jotta oppiminen tehostuisi.

Palautetta voi saada hyvin monella tavalla. Usein mielletään, että palautetta saadaan lähinnä silloin, kun saadaan vaikkapa tentistä numero, harjoitustyöhön kehitysehdotuksia tai opinnäytteeseen ohjaajan kommentteja. Tällainen palaute on tärkeää ja voit sitä hyödyntää oppimisessa. Palaute voi olla kuitenkin paljon arkisempaa ja jatkuvaa.

  • Pallottele opiskelukaverin kanssa jotain opiskeluasiaa ja saat häneltä todennäköisesti uuden idean ja mahdollisuuden ymmärtää jonkin asian paremmin.
  • Yritä ratkoa matematiikan tehtävää tai ohjelmoida koodinpätkää. Jos et saa oikeaa lopputulosta tai koodi ei toimi, olet saanut palautetta, joka pistää sinut tekemään jotain toisin.
  • Lue oppimateriaalia, ja ehkä huomaat, että olit ymmärtänyt jonkin asian eri tavalla kuin se oli materiaalissa. Saat tällöin materiaalilta ikään kuin palautteen, mikä mahdollistaa uuden oppimisen.

Kaiken palautteen saamisen edellytys on se, että yrität onnistua, kysyt palautetta ja olet valmis ottamaan palautetta vastaan, vaikka se ei aina niin hyvältä tunnukaan. Kun huomaat, että olet ymmärtänyt väärin tai et jotain vielä osaa, joudut kohtaamaan oman keskeneräisyytesi ja puutteellisuutesi, mikä joskus satuttaa. Toisaalta kun palautteen ansioista oppii uusia asioista, voi saada innostavia oppimisen elämyksiä.

Hyvän palautteen keskeinen ominaisuus on, että se aidosti yrittää auttaa kehittymään. Jos se osoittaakin, että jokin asia vaatii vielä harjoittelua tai opettelua, tulisi sen myös kertoa miten kehittyminen on mahdollista ja mitä voisi tehdä toisin. Näitä asioita voit myös kysyä, kun palautetta saat. Kysy:

  • Missä minun tulisi kehittyä?
  • Mitä en vielä ymmärrä tai osaa?
  • Miten tai millaisella tekniikalla voisin harjoitella oppiakseni uutta?

Parhaimmillaan palautteen antaja ja palautteensaaja ovat kanssaihmettelijöitä, jotka yrittävät ymmärtää toisiaan, jotta voisivat ymmärtää paremmin yhdessä jotain asiaa.


 Oppiminen ryhmässä

Miksi opiskella ryhmässä?

Asiantuntijayhteisöjen tavoitteena on tiedonrakentaminen: ongelmien ratkaiseminen, uusien ajatuksien tuottaminen, yhteisön tiedon lisääminen. Opiskellessakaan ei kannata keskittyä vain omien tietojen lisäämiseen, vaan opetella asiantuntijatyössä tarvittavia tiedon rakentamisen taitoja.

Jos ratkaisemme ongelmia ryhmässä, meidän on mahdollista toimia omalla ns. lähikehityksen vyöhykkeellä. Tämä tarkoitta sitä, että muiden tuella voimme ratkaista sellaisia ongelmia, joihin omat taidot eivät vielä aivan riitä. Opiskeltavista asioista keskusteleminen ja vastavuoroinen opettaminen auttavat jäsentämään tietoa ja laajentamaan näkökulmaa.

Tuntuuko, että ryhmätyöt vievät paljon aikaa ja työskentely on tehotonta? Näin voi olla, ellei ryhmässä ole yhteistä näkemystä seuraavista asioista:

  • ryhmän tavoite: mitä aiotaan saada aikaiseksi yhdessä, mitä halutaan oppia – miten tavoitteeseen käytännössä päästään
  • roolit ryhmässä: miten tehtävät ja vastuut jaetaan
  • viestintä ryhmässä: kuinka viestitään, miten viestintä edistää ryhmän tavoitetta ja ryhmän yhteishenkeä
  • aikataulu: millä aikataululla asioita tehdään, mitä välitavoitteita asetetaan, kuinka seurataan aikataulussa pysymistä ja tehtävien etenemistä. Lue lisää projektien toteuttamisesta.

Viestintä ryhmässä

Tarvitsemme ryhmässä työskennellessä sekä tehtäväkeskeisiä että suhdekeskeisiä viestintätaitoja.

Tehtäväkeskeiset viestintätaidot auttavat viemään ryhmän varsinaista tehtävää eteenpäin:

  • ilmaise selkeästi ja perustellusti mielipiteesi
  • pyydä asioita, tietoja, perusteluja täsmällisesti
  • analysoi ja määrittele ongelmia
  • esitä ratkaisuvaihtoehtoja, punnitse perusteita

Suhdekeskeiset viestintätaidot auttavat ryhmää toimimaan ryhmänä ja työskentelemään yhteisen päämäärän eteen:

  • osoita arvostusta muita kohtaan: ole aidosti läsnä, kuuntele keskittyneesti, kannusta ja anna tukea muille
  • auta muita: keskustele ja tee asioita yhdessä muiden kanssa ja yritä varmistaa, että jokainen ryhmän jäsen oppii ja pääsee tavoitteisiin
  • osoita luottamusta toisiin: jaa tietojasi ja opeta taitoja toisille sekä sovi ryhmän toimintatavoista niin hyvin, ettei toisia tarvitse kontrolloida

Rakentavan palautteen periaatteet:

  • Kysy ensin mitä ihminen itse ajattelee suorituksestaan ja kuuntele hänen näkemystään.
  • Kerro positiiviset asiat ensin selkeästi ja rehellisesti. Positiivisten asioiden huomioiminen luo yhteistä näkemystä ja auttaa vastaanottamaan kriittisen palautteen.
  • Anna palautetta tuotoksesta tai toiminnasta. Palautteen tulee aina kohdistua tuotokseen tai toimintaan, ei henkilön ominaisuuksiin tai piirteisiin.
  • Esitä kriittiset kommentit täsmällisesti ja rakentavasti, mielellään kysymyksen muodossa, esim. ”voisiko tätä esittämäsi ideaa vielä tarkentaa käytännön esimerkkien avulla?”
  • Anna toisen päättää miten hän ottaa palautteen huomioon

Lähteet ja lukemista:

Dutton Jane (2003): Energize Your Workplace – How to Create and Sustain High-Quality Connections at Work.

Hakkarainen, Lonka & Lipponen (2008): Tutkiva oppiminen – Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä.

Kielijelppi.fi

 Verkostoituminen

SOSIAALISET SUHTEET JA VERKOSTOITUMINEN

Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä mielenterveydelle. Ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä voidakseen hyvin. Siihen, miten olemme muiden ihmisten kanssa, vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi synnynnäinen temperamentti, elämänhistoria, opitut sosiaaliset taidot, kulloinenkin ympäristö ja oma vointi. Hyvistä sosiaalisista suhteista saa iloa, voimaa ja tukea. Joskus kavereiden ja verkostojen löytäminen voi tuntua vaikealta. Hyvinvointia tukevien ihmissuhteiden ja opiskelua ja työelämää tukevien verkostojen hankkimiseksi voi joutua näkemään vaivaa.

Millainen minä olen muiden kanssa?

Opiskelujen alkaessa ihmisille on yleensä muodostunut jo käsitys siitä, millaisia he ovat ryhmän jäseninä. Käsitykset voivat olla vaikkapa tällaisia:

  • Olen ujo
  • Minun on helppo puhua ihmisille
  • Uuteen porukkaan meno jännittää minua
  • Viihdyn isoissa porukoissa
  • Viihdyn parhaiten pienissä porukoissa tai kahdestaan
  • En pidä yksin olemisesta
  • Tarvitsen omaa hiljaista aikaa
  • Olen puhelias
  • Mietin asiat ensin tarkkaan mielessäni ja puhun vasta sitten
  • Minun on helppo ystävystyä
  • En sovi porukkaan

Millainen sinä ajattelet olevasi suhteessa muihin ihmisiin? Millaisten kokemusten myötä käsityksesi on muodostunut? Entäpä oletko joskus huomannut, että käyttäydytkin jossain tilanteessa toisin kuin olisit olettanut? Oletko joskus saanut muilta palautetta, joka ei olekaan sopinut käsitykseesi itsestäsi? Vaikka tutkimuksissa onkin osoitettu, että ihmisten synnynnäiset temperamenttipiirteet ovat suhteellisen pysyviä, tapa, jolla olemme toisten kanssa saattaa silti vaihdella erilaisissa tilanteissa ja elämänvaiheissa: ”Ennen minulla oli paljon kavereita, mutta nyt uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuukin vaikealta.” Tai ”Vielä lukiossa olin ujo, mutta enää en olekaan!”

Opiskeluaika tarjoaa paljon mahdollisuuksia tutustumiseen ja verkostoitumiseen. Joskus se voi myös aiheuttaa painetta siitä, että pitäisi osata olla kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä ja hankkia suuria kaveriporukoita käden käänteessä. On tärkeää muistaa, ettei sosiaalisuus tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Myös ujo ihminen tai ihminen, joka muuten vain viihtyy pienemmissä porukoissa, voi olla hyvinkin sosiaalinen ja taitava verkostoituja. Sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista voi ja kannattaa opetella, sillä näistä taidoista on hyötyä sekä oman hyvinvoinnin että opiskelun ja työuran kannalta.


Missä voisin tutustua muihin?

Ihmisiin voi tutustua monilla tavoilla. Opiskelemalla yhdessä toisten kanssa opit paremmin ja luot lisäksi tärkeitä ihmissuhteita. Lisää ryhmässä oppimisesta voit lukea täältä. Lisäksi koulu, killat ja muut opiskelijajärjestöt järjestävät paljon toimintaa, johon osallistumalla tutustut varmasti muihin.

Tähän on listattu joitakin esimerkkejä paikoista, joista voit löytää itsellesi sopivaa vapaa-ajan tekemistä, jossa voi tutustua muihin. Muista, että sinun ei tarvitse olla asiantuntija eikä kokea palavaa intohimoa johonkin asiaan voidaksesi kokeilla sitä harrastuksena! Uusien juttujen kokeileminen kannattaa, ja voit mennä mukaan, jos asia tuntuu vähänkään kiinnostavalta.

Ylioppilaskunnan yhdistyksistä löytyy uskomattoman monipuolinen valikoima erilaista toimintaa:

  • AYY:n yhdistyslistaus 
  • Unisportin opiskelijaliikunnassa voi harrastaa yksilölajien lisäksi myös yhdessä.
  • Facebook: Kouluilla, killoilla ja muilla opiskelijajärjestöillä on omia facebook-sivuja, joilla tiedotetaan tapahtumista.

Pääkaupunkiseudulla toimii lukematon määrä erilaisia yhdistyksiä, järjestöjä ja vapaaehtoistoimijoita, joista voit löytää samanhenkistä seuraa. Kiinnostaisiko esimerkiksi luonnonsuojelu, urheiluseuratoiminta, ihmisoikeudet, ystävätoiminta, lasten tai eläinten kanssa puuhailu, pakolaistyö tai työ kulttuurijärjestössä? Entäpä ideologinen toiminta tärkeäksi kokemasi poliittisen tai maailmankatsomuksellisen asian parissa? Samanlaiset kiinnostuksenkohteet yhdistävät ihmisiä.

Verkostoituminen

Opiskeluaikana sinulla on mahdollisuus hankkia oman alasi verkostoja, joista voi olla tukea ja apua paitsi opiskelussa, myös myöhemmin työelämässä. Verkostoitumisessa pienten asioiden huomioiminen voi auttaa:

  • Esittäytyessäsi uusille ihmisille, huomioi heidän näkökulmansa siinä miten kerrot itsestäsi. Voit miettiä valmiiksi hyviä kysymyksiä keskustelun avaamiseen. Ennakkoluuloton asenne auttaa tutustumisessa!
  • Ihmiset kokevat ilahduttavana sen, että heidän nimensä muistetaan. Opettele nimet huolellisesti: keskity kuuntelemiseen esittäytymistilanteissa, toista kuulemasi nimi ja etsi assosiaatioita, jotka auttavat muistamisessa.
  • Keskustelua voi ylläpitää hyvillä kysymyksillä. Esitä avoimia kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain lyhyesti kyllä tai ei. Saman asian voi esittää avoimena kysymyksenä tai suljettuna kysymyksenä, esim. ”Mikä sai sinut tulemaan tähän tilaisuuteen?” (avoin kysymys) tai ”Tulitko tänne, koska olet kiinnostunut tilaisuuden aiheesta?” (suljettu kysymys).
  • Kiinnitä huomiota kehonkieleesi: ryhdikäs avoin asento auttaa muita lähestymään sinua ja katsekontakti osoittaa, että keskityt kuuntelemiseen.

 

Mitä teen, jos olen aivan yksin

Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, et ole yksin! YTHS:n terveystutkimuksessa (2012) huomattiin, että ensimmäisen vuoden opiskelijoista 26 % ei koe kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään ja viidennen vuoden opiskelijoista 35 % ei kokenut kuuluvansa opiskelijaporukkaan. Joskus opiskeluporukoiden ulkopuolistenkin ihmissuhteiden solmiminen voi tuntua hankalalta monista eri syistä. Vaikka yksin olemisesta voi myös nauttia, ja sitä on ainakin hyvä oppia sietämään jossain määrin, jokainen meistä tarvitsee sosiaalisia suhteita. Yksinäisyydestä voi päästä eroon.

Jos muiden seuraan hakeutuminen tuntuu sinusta hyvin vaikealta esimerkiksi jännittämisen tai apean mielialan vuoksi, asiasta kannattaa jutella ammattilaisen kanssa. Voit tulla juttelemaan esimerkiksi opintopsykologille tai olla yhteydessä YTHS:ään.